Kotiutuminen tapahtui siis kuuden päivän kuluttua leikkauksesta. Sairaalassa olin ehtinyt jo hyvin keräämään voimia, joten siirtyminen tutun turvallisten neljän seinän sisään oli varsin mukavaa - erityisesti, koska hiilarivoittoinen laitosruoka oli suorastaan kammottavaa ja huonovointisuutta aiheuttavaa.

Pyrin olemaan ensimmäisistä päivistä lähtien reippaasti liikkeellä ja seuraavana päivänä kävin mm. vaimon kanssa viikonlopun ruokaostoksilla. Kulkeminen sujui tässä vaiheessa vielä pienessä kumarassa ja kunnolla pystyyn nouseminen ei houkuttanut leikkaushaavojen kiristäessä melkoisesti. Särkylääkkeenä 100mg Ketorinia aamuin illoin, mikä pitää kivut hyvin loitolla.

Dreenireiät tukkiutuivat jo kotimatkalla ja viikonlopun aikana alavatsaan sekä häpykummulle kertyi runsaasti turvotusta - olihan vuoto vielä sairaalasta lähtiessä neljänneslitran päivässä. Maanantaiaamuna soitin osastolle ja kyselin mitä asian kanssa kannattaisi tehdä: "ei täältä oikein pystytä auttamaan, yritä omalta paikkakunnalta löytää jotain tai sitten voit yrittää meidän haavapolille, mutta sielläkin on varmaan hyvin täyttä". Eipä paljon lohduttanut. Olin yhteyksissä työterveydenhuoltoon ja edelleen paikalliseen sairaalaan. Neljännestä "osoitteesta" löytyi apuja ja hetken päästä tuli soitto, että päivällä pääsen kirurgianpolille näyttämään tilannetta.

Puolenpäivän jälkeen auton nokka kohti sairaalaa ja samalla tuli todistettua, että hyvinhän tuo ajaminenkin jo sujui ;) Kirurgin diagnoosi oli, että yritetään punktiota. Häpykummusta neulalla läpi ja tulos todella laiha: ruiskussa 5 ml nesteitä ja puristelemalla hieman lisää. Lävistyskohta tosin muistutti itsestään päiviä toimenpiteen jälkeen... Erittäin positiivista käynnissä oli se, että sain samalla rintakehästä tikit pois (vatsa oli ommeltu sulavilla tikeillä) - muutoin olisin lähtenyt jonottamaan niiden raksimista seuraavana päivänä.

Olo oli varsin tuskainen alavatsan kiristäessa hurjasti. Seuraavan päivän, tiistain, koittaessa tuli todistettua, että luonto kuitenkin keksii keinot: oikeasta kyljestä leikkaushaavasta alkoi tiputtamaan nesteitä ulos ja meno yltyi niin, että läpimärkiä talouspaperiarkkeja kertyi nelisenkymmentä parin tunnin aikana. Tämähän helppasi oloa saman tien ja olin yhteydessä tuttuun, joka on sairaanhoitajana paikallisessa lääkärikeskuksessa. Häneltä tuli hyviä vinkkejä ja illalla vielä Sorbact-nauhaa. Tarkoituksena oli siis pitää tuo suunnilleen kynän mentävä reikä kyljessä auki, jotta nesteet pääsevät ulos. Sakset sekä pinsetit kiehumaan ja kerran päivässä uusi "sytytyslanka" kylkeen - inhottavan näköistä touhua, mutta ei mitenkään kipeä toimenpide. Sen päälle terveysside imemään ulos valuva tavara. Sunnuntaina (vasta) välähti ja viritimme tuoleista telineen, jonka päälle kippasin itseni niin, että kylki jäi tyhjän päälle ja lattialle pesuvati. Asento oli mitä parhain ja parissa minuutissa tyhjenin puolesta litrasta nesteitä! Häpykummun turvotus normalisoitui saman tien, joten arvatkaapa oliko todellinen voittajafiilis :)

Näissä merkeissä jatkettiin ja sidettä sai olla vaihtamassa tiuhaan tahtiin. Kahden viikon aikana niitä tuli käytettyä pitkälti yli sata. Lisäksi päivittäin sai olla pesemässä pyykkiä, kun veristä lientä vuosi jostain kuitenkin vaatteille ja sängyssä oli pakko pitää pyyhettä alla, ettei kaikki paikat tuhriinnu. Mainittakoon, että hikoilu öisin on ollut myös aivan järkyttävää - senkin vuoksi paksu pyyhe oli hyvä, kun sen voi vaihtaa yöllä kuivaan versioon, samalla kun vaihtaa koko vaatekerran...

Kuten jo aiemmin olen todennut, mielialan vaihtelut ovat olleet todella nopeita ja voimakkaita. Vastaavaa "vuoristorataa" en ole ennen kokenut, mutta meno tasaantui hyvin kolmen viikon kuluttua leikkauksesta. Lisäksi epäilen, että sain pitkävaikutteisen antabuskuurin sairaalassa =D Menin juomaan lasillisen siideriä kotiuduttuani ja siitä seurasi aivan järkyttävä olo, jota siivitti vielä kahdentoista tunnin päänsärky. Tuon kokemuksen jälkeen en koskenut mihinkään alkoholipitoiseen pariin viikkoon, mutta nyt on tullut testattua, että kroppa on normalisoitunut onneksi tässäkin suhteessa ;) Saunaa välttelin luonnollisesti tikkien poistoon asti ja sen jälkeen alkoikin "kylkiepisodi". Tosin tuon tuttavan sanoista "jos tekisi mieli, niin menisin kyllä itse saunaan" otin vaarin ja mukavissa lämmöissä olin ensimmäisen kerran 13 päivää leikkauksen jälkeen ja päivittäin sen jälkeen.

Vuoto kyljestä jatkuu edelleen ja nauhaa en ole reikään sullonut enää viikkoon. Tällä hetkellä aukon päällä on läpäisevä silikonilappu ja side. Sidettä ei onneksi tarvitse enää vaihtaa kuin kaksi tai kolme kertaa päivässä. Vuodon ollessa näin vähäistä reikä saisi kyllä jo kasvaa puolestani umpeen :)

Loppuun vielä vinkkinä, että mikäli nestekertymät vaivaavat eivätkä löydä "luonnollista" reittiä ulos, niin kannattaa hakeutua paikkaan, jossa ultralla paikallistetaan "altaat". Kuten yllä kertomani osoittaa, muuten homma on lähinnä hakuammuntaa.